Surmanluukku - kummitustarinoita Tammelasta

Näin halloweenin aikaan tulee kerrottua kaikenlaisia kauhu - ja kummitustarinoita. Ja tänään, haluan jakaa teidän kanssa yhden. Lets mennään. 

Oletko koskaan miettinyt, mitä kaikkien niiden mystisien luukkujen ja kaappejen ja lattiolaattojen alla on? 

Haastattelin koulun työntekijää, Jori Aaltosta, joka kertoi minulle käsityöluokan saloista. Tarinan mukaan, portaiden, jotka johtavat Jorin luokkaan, päädyssä on luukku. Tai, oli. Luukku oli melko kestävä, mutta jos sen päällä hyppi, saattoi tapahtua jotain karmeaa.

Nimittäin, jos luukkua rasitti liikaa, saattoi tippua kuiluun. Syvään, kuiluun. Jos olit lyhyt pituudeltasi, niin olit hiuskarvan varassa käsityöntunneilla. Nimittäin, joka vuosi oppilaat laitettiin jonoon seisomaan pituusjärjestyksessä. Ja lyhyimmät oppilaat joutuivat seisomaan surmanluukun päällä. 

Tarun mukaan- kuilussa on edelleen luurankoja, oppilailta, jotka eivät kuunnelleet Joria. Lapsien haamut edelleen vaeltelevat tiilikoulussa ja varoittavat lapsia menemästä liian lähelle. 

Tarinan opetus on:

Ei hyöri...ei pyöri...ei räplää... ei veivaa... 

(Tarina pelkkää holynpölyä! Kukaan ei ole kuollut. Pelkkää huumorintajua, niinkuin Jori muistutti minua haastatellessani häntä. Eli älä usko tähän tarinaan, se on pelkkää pötyä. Jos ajattelet tekstin traumatisoivan tai olevan huonoa materiaalia, ilmoitathan minulle siitä.)

Noh, kyllä tästä jonkin sortin juttu tuli, vaikka Jori sanoi ettei siitä saisi lööppiä. Kiitos Jori että suostuit haastatteluun!